12.11.2018
Jaana

Emmi Vuorinen vie katsojan unen ja toden rajamaille

Emmi Vuorinen piirustelee kuvaa sanomalehdenkulmaan. Kuvassa kolme ihmishahmoa venyttelee vierekkäin eri asennoissa. Lopulta idea ja muoto siirtyvät isommalle paperille ja alkaa kehitys grafiikanteokseksi. Taideteos syntyy ja alkaa kertoa omaa kuvallista tarinaansa, jokaiselle omaansa. Usein hänen kuvissaan esiintyy pitkäraajaisia, notkeita ja eteerisiä naishahmoja, jotka tuovat etäisesti mieleen Modiglianin naishahmot. Teokset ovat herkkiä ja katsoja löytää niistä monenlaista symboliikkaa. Emmin grafiikka yhdistää ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman kehdosta hautaan. Aiheet liikkuvat unen ja todellisuuden välimaastossa. Alkuidea voi syntyä erityisestä tunnelmasta, sävelistä, ihmisistä tai ympäristöstä, melkeinpä mistä vaan. Se tupsahtaa maailmaan maaliläiskästä, rapistuneesta seinästä, sudenkorennon lennosta, naapurin rouvan takin napista tai vaikkapa punaisesta ilmapallosta, eikä koskaan voi tietää minne se lopulta johtaa.

Kun Emmi Vuorinen on päättänyt minkä kokoinen grafiikan teoksesta tulee, hän sommittelee kuvan laatalle ja pyörittelee sitä niin kauan, että se asettuu juuri halutulla tavalla. Yhden pronssilaatan tekemiseen menee vähintään viikko ja laattoja yhdessä työssä voi olla yhdestä neljään riippuen työn koosta. Laatan syövytyksessä piilee suuri taika ja työ elää usein vielä vedostusvaiheessa. Hän käyttää töissään eri tekniikoita, kuten etsausta, akvatintaa, pehmeäpohjaa sekä puupiirrosta ja välillä yhdistää kaikki tekniikat yhteen työhön. "Teoksen nimi on tärkeä", kertoo Emmi: " alussa teoksen nimi on harvoin selvillä. Alun hauraasta lähtökohdasta alkaa syntyä tunnelmia ja ajatuksia nimestä, joita työn edetessä viriää mieleen. Haluaisin antaa itsestäni jotain, kuten hellyyttä ja iloa, tunnetta jostain suuremmasta, joskus myös huumoriakin... ikään kuin teoksen matkaevääksi. Usein nimi nousee mielessäni tärkeämmäksi kuin itse kuva. Mitä sitten ajattelenkaan, on suuri onni ja ilo, kun katsoja näkee teoksen omalla tavallaan itsensä ja oman maailmansa kautta. Löytää aina jotain uutta ja ihmeellistä. Minä olen itse aina saajapuolena" , hän sanoo. Emmi vedostaa lähes kaikki työnsä itse ja vedossarjat ovat pieniä, 15-30 kappaletta. Kaikki teokset ovat numeroituja ja signeerattuja. Kyseessä on siis uniikki taideteos ja samalla taiturimainen käsityö. Tällä hetkellä hän työstää keväällä Varkaudessa ja kesällä Punkaharjulla avautuvia näyttelyitä. Ensi vuoden puolella on siis tulossa uutta grafiikkaa.

Emmi Vuorinen syntyi 70 vuotta sitten Ruovedellä maanviljelijäperheeseen. Hänen äitinsä ja isänsä olivat molemmat käteviä käsistään ja kaikki sisarukset olivat hyviä piirtäjiä. Piirtäminen olikin Emmille jo lapsena rakas harrastus. Hän muistelee piirtäneensä aina kun vain oli mahdollisuus. Taiteilijaksi ryhtyminen ei kuitenkaan ollut itsestään selvää ja kesti vuosikausia ennen kuin Emmi viimein uskalsi antaa luvan taiteilijuudelleen. Äiti erityisesti oli sitä mieltä, että kunnon ammatti pitää olla. Niin Emmi meni Ruoveden lukioon ja opiskeli sen jälkeen hammashoitajaksi. Hammaslääkärin vastaanotolla hän sitten tapasi tulevan miehensäkin, Eskon. Nuoripari muutti Helsinkiin, kun Esko sai paikan Kansallisoopperasta lyömäsoittajana. Perheeseen syntyi kaksi poikaa. Emmi oli lasten kanssa kotona ja kävi iltaisin työväenopistossa piirustuskursseilla. Perhe muutti Tampereelle 1980, kun Esko Vuorinen sai töitä Tampereen kaupunginorkesterista ja samalla Emmin taiteilijan ura sai sysäyksen eteenpäin. Hän alkoi tosissaan opiskella kuvanveistoa, piirustusta, öljyvärimaalausta, grafiikan eri tekniikoita ja suoritti kolmivuotiset kuvataiteen perusopinnot. Emmi Vuorinen on ollut ammattitaiteilijana nyt lähes 20 vuotta. Hänen molemmat aikuiset lapsensa ovat myös taiteilijoita. Toinen luo uraa klassisen musiikin parissa ja toinen kuvataiteilijana, sekä myös muusikkona. Vuorisen perheestä voikin todeta, että omena ei ole pudonnut kauas puusta. Emmin siskoistakin kahdesta tuli taiteilijoita, pikkusisko Helmi Koiviola tunnetaan erityisesti sadunomaisesta grafiikastaan.

Vuodesta 2000 alkaen Emmillä on ollut suuri määrä yhteis- ja yksityisnäyttelyitä. Hänen töitään on useissa eri kokoelmissa mm. Tampereen Taidemuseon ja Wienin Albertina Museon kokoelmissa. Onpa hän tehnyt kuvituksen myös Päivi Lipposen vuonna 2005 toimittamaan runokirjaan "Ojennan käden - Lohdutuksen sanoja etsiville" (Minerva Kustannus Oy).

"Taiteen tekeminen merkitsee minulle kaikkea elämään liittyvää. Se merkitsee itseni toteuttamista, omien tunteiden selvittämistä, luomisen iloa ja elämyksiä. Meidän ihmisten olisi tärkeätä pitää kiinni omista unelmista ja kuunnella kutsumuksen ääntä", sanoo Emmi painokkaasti. Hän ei ole antanut periksi ikä-ajatuksille, vaan yhtyy ajatukseen, että "elämästä ei jäädä eläkkeelle".

Etsaus = pohjustetulle kuparilevylle piirtimellä tehty ja happoliuoksella syövytetty piirros. Pohja voi olla kova tai pehmeä.
Akvatinta = metallilevylle asfaltti- tai hartsijauheella tehty sävysyövytys.
Puupiirros = kohopaino-tekniikka, jossa puulevylle kaiverretaan kuva ja sitten pintaan telataan väriä ja painetaan kuva paperille. Kaiverruksen jäljet jäävät paperin värisiksi (esim. valkoisiksi).

Emmi Vuorisen kotisivut

Kirjoittaja on Jaana Wälläri, Taideliike Kuvan osakas